perjantai 27. helmikuuta 2015

Hauta vs. Hyvä olo

Hyvää oloa voi olla vaikea määritellä. Miksikö? Koska jos on kaiken aikaa huono olla, siihen oloonsa tottuu ja se alkaa tuntua normaalilta...

Olen viime aikoina puhunut tästä aiheesta. Se tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan. Niin paljon huonosti voivia ihmisiä. Turhaan. Kenenkään ei tarvitse voida huonosti. Kohtuu hyvä olo on perusoikeus. KYLLÄ. Sille asialle voi tehdä itse jotain, kunhan hoksaa muutaman perustavanlaatuisen asian.

Oman kokemuksen kautta "ajatuskolahdukset" ovat niitä kaikkein vahvimpia. Kun toinen kehuu omaa hyvää oloaan ja ehkä vielä näyttää ulkoisestikin hyvinvoivalta, sitä huonostivoivaa alkaa v#*##aa. Kokemusta on. Joten ajattelin kääntää asian, ja kertoa sen Maaritin suulla, joka olin. Se, joka voi todella huonosti. Tarina hyppii ja numerokohtien välissä kuluu aikaa, koska tarina on "livenä" yli 10 vuoden mittainen. Työpaikatkin vaihtuivat ylennysten kautta päällikkötasolle. 

Nyt kirjoittelen tätä täysin tyynellä ja onnellisella mielellä.
Tajuan kyllä, kuinka läheltä piti. "Hipasusta ei pidetä", sanon.
Ei ennen aikojaan...


1) Olin työpaikassa, jossa oli tosi kiva olla töissä. Kohtuukiirettä, eikä tuo haitannut. Syötiin hyvin, juotiin hyvin. Säännöllisesti... Selkäni alkoi tulla todella kipeäksi. Kävin fysioterapiassa. Lopulta säännöllisesti. Toisinaan piti olla sellainen "tuki-kureliivi" päällä, jotta pystyin tekemään työtäni. Olin tuolloin tarjoilija (myöhempinä aikoina jo työssä päällikkötasolla).

2) Selkäni oli kipeä. Selkään alkoi myös ilmestyä kummallisia näppyjä. Useita lääkärikäyntejä: aikuisiän akne sanottiin. Outoa, enkä ollut koskaan kuullutkaan. Mutta kuka sitä ei lääkärismiehiä(naisia) uskoisi. Antibiottia kehiin. Kuuri oli ensialkuun 3 kk. Kun ei tepsinyt, toinen samanlainen perään. Ei tepsinyt. Seuraava kuuri oli 6 kk. Ja vielä toinen perään. Vähän ne näpyt himmeni, mutta ei täysin parantunut.

3) Suu alkoi olla tosi kipeä. En osaa edes kuvailla sitä. Sisäpuolelta hellä. Jouduin yllättäen melkoiseen hammaslääkärirumbaan, sillä kalustoa piti alkaa hoitaa toden totta. Ihmettelin, enkö minä osaa hoitaa hampaitani. Olin kyllä pienestä asti pelotellut hammaspeikot pois päivittäin ja kahteen kertaan. Ajattelin, että minulla on huonot geenit ja huono luusto. Paljon korjattiin. Ja koska korjaustoimenpiteet menivät todella syvälle hampaisiin, liittyi aiheeseen aina: antibioottikuuri. Useita peräkänaa,...

4) Selkä paheni. Naisena, vaikken ihan turhamaiseksikaan itseänin luokittele, kärsin siitä, että selässä oli paljon niitä näppyjä. Raavin niitä, koska kutitti. Tuli rumia arpia. Vatsa oli levoton. Turvotusta, ilmavaivoja, vatsaa koski, närästi.. Milloin luiruna, milloin tönkkönä. Rennietä ja särkylääkettä peliin. Kesätoppi-päällä en enää liikkunut koskaan. Aina joku pitkähihainen. Koska häpesin jopa paiseen kaltaisia selkänäppyjä....

5) Töissä projekti, jonka myötä kiirettä. Vaikka olen aina ollut tekeväinen, aloin yhäkkiä olla outo. Omastakin mielestä. Vihainen ja väsynyt. Hillittömiä raivareita kotona. Tai sitten kontrolloimattomia itkupuuskia. Stressi, ajattelin. Uneen pääsy ja unessa pysyminen alkoi olla vaikeaa. Kyllähän tämä tästä, kun työ vähän helpottaa ajattelin. Pari lasia vinkkua illalla, jotta uneen pääsi paremmin. Vinkkua joka ilta...

6) Ajatus alkoi olla puuroista. Mieli oli kaiken aikaa apea. En enää osannut ajatella selkeästi. Ajattelin, että olen tulossa hulluksi. Itsetuhoisiakin ajatuksia.  Varmaankin stressi. Lääkäriin, ja kun kuvailin tätä, oli lääkäri sitä mieltä, että masennus. Lääkettä siihen. Nukahtamiseen sekä mielen vireyteen.

7) Paino oli noussut pikkuhiljaa. Lähellä 90 kg. Töitä sen verran, ettei oikein ehtinyt liikkumaankaan. Selitin itselleni. Totuus oli, etten oikeastaan enää jaksanut. Huonojen yöunien jälkeen aamulla olin heti väsynyt. Kun avasin silmät, ajattelin oi ei. Olisipa jo ilta... Vaikkei se yöuni yhtään sen paremmin tullut seuraavana iltana. Alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että usean aamukahvikupin lisäksi, otin jo heti aamulla särkylääkettä. Koska päätä särki. Väsymyksesta, luulin....

8) Olin painava. Ajatus oli raskas. Inhotin itseäni. Millään ei ollut mitään merkitystä. Väsytti todella paljon. Syöpääkin epäiltiin, ja jotain leikattiin "alhaalta" pois. Olin alle 40:n ja ajattelin, että haluan kuolla. Taisin yrittääkin. Koska oli niin rankkaa elää...


Minä olin tuo Maarit. Ja kaikki tuo (+ paljon lisää) on totta.
Vaan ei ole enää. Kaikki on muuttunut.

Oman kuolinilmoituksen sijaan voi vaikka laittaa toisenlaisen kuvan. Otettu viime kesänä. Olen kuvassa 50.
Nyt pidän toppeja kaiken aikaa - selkä on kunnossa! Ihan ilman antibiotteja...


Tutustuin joogaan. Jooga on oivalluksia tuottava harjoitus. Minä aloitin fyysiset harjoitukset, joka tarkoitti liikuntaa. MUTTA se mikä on parantanut minut, on joogatekstien (kyllä: niitäkin opiskellaan) viisaudet. Tutustuminen täysin uudenlaiseen ajatukseen. Ravintoympyrä. Tuohon asti olin kuullut vain länsimaissa tutusta ravintopyramidista.

BAZOOKA! PAM! Ympyrä: kaikki vaikuttaa kaikkeen!!!! 
Hengitys - Uni - Ruoka. (+2 muuta aihealuetta).
Kuinka sisäelimet ovat ne kaikkein tärkeimmät.  Pikkuihiljaa päässäni kolahti. Tajusin tämän. Paskat minä yhtään sen heikkovalmisteisempi ollut keholtani tai mieleltäni kuin kukaan muukaan. Ja paskat minä mistään stressistä oireillut... Lääkkeet minut sairastutti.

Tajusin kuinka huonosti olin todella voinut. Olin osittain itse päästänyt itseni tuonne. Mutte ne lukuisat lääkekuurit (antibiootti!!!) oli sysänneet suolistoa epätasapainoon ja syvemälle suohon. Eikä kukaan ihotauti-, suu-, suonikohju-, naistentauti- tai masennuslääkäri ohjannut sisätautilääkärille tutkimaan suolistoa... (Lääkärit haluavat varmasti auttaa, mutta eivät vuoropuhele ristiin. Lisäksi lääketieteessä pyörii suunnattomat rahat. Haluaako lääketieteen osakkeenomistajat edes, että ihmiskunta olisi terve ja lääkkeiden syöminen loppuisi... Raakaa peliä.)

Olin niin tottunut huonoon oloon, että se tuntui täysin normaalilta ja arkiselta. Kaikki nuo 8 kohtaa olivat jatkumona, yksi syynä seuraavaan.. Jollen olisi tajunnut tuota joogan ravintoympyrää (ja joogannut muutenkin), en todennäköisesti istuisi tässä kirjoittamassa. Olisin viiltänyt ranteet auki. Tai juonut itseni hengiltä. Niin lähellä kävin.

Voi rassukkaa, mietit. Ei - en minä mikään rassukka ole. En vain tajunnut pitää suolistostani ja sisuskaluista huolta. KYLLÄ: se on se viisasten kivi! 90 % ihmisen vastustuskyvystä on suolistossa. 90%  kyvystä vastustaa sairauksia on suolistossa / sisäelimissä. Haloo!

Palaan takaisin kohta kohdalta:

1) Söin raskasta ravintolaruokaa päivittäin. Jauhoa ja sokeria. Join miehekkäitä juomia liikaa. Puhdistusaparaattimme osa maksa ja suolisto ei tuota ikuisesti kestä... Olisi pitänyt ymmärtää tarkkailla ruokavaliota huolellisemmin. Nuorena sitä on "niin luodinkestävä"... Eikä ne selkäkivut pelkästään johtuneet huonoista jalkineista tai tärisevästä työmaasta (laiva). Kyllä syynä oli ihan omat elintavat. Maksa alkoi huutaa "Hoosiannaa" - ei pelkästään alkoholista vaan raskaat liharuoat kuormittavat yhtälailla...

2) Selkäkivut: keho huutaa maksan ja munuaisten epäkuntoa usein selkäkipuina! Haloo! Jollei se tepsi, maksaraukka koettaa puhdistautua epätoivoisesti. Usein ilmoittaa itsestään juuri selkänäpyillä. Antibioottien (selkänäppyihin) sijaan olisi pitänyt keskittyä maksan puhdistukseen...

3) Antibiottiikuurit olivat varmaan jo teilanneet suurimman osan suolistossa olevista tarpeellisista bakteereista. Sen antibiootit tekee. Tappavat taudin pöpöjä JA tappavat suolistolle tarpeellisia bakteereita. En ollut ajatellut... söin kuuri toisensa perään. Limakalvot varmaan todella tulehtuneessa tilassa, koska tulehtui suuhun ja hampaisiin asti. Antibioottien sijaan olisi pitänyt hoitaa suolisto kuntoon: syödä probiootteja... ei kuuriluonteisesti vaan päivittäin.
*vrt. anti-biootti (tappaa) -  pro-biootti (elvyttää)

4) Kun keho on sisältä tulehdustilassa, oireilee iho. On kuiva, kutiaa. Tulee näppyjä/paiseita.
Sama juttu: maksa kuntoon sen sijaan, että saa iholääkkeitä. Juoda paljon vettä (iltavinkkujen ja gintonicien sijaan).

5) Kun sisäinen aparaatti (maksa, munuaiset, suolisto..) ei enää toimi kunnolla, häiriintyy hormonitoiminto. Uni ei enää tahdo tulla, unessa ei pysty olemaan. Heräilee kaiken aikaa. Noidankehä. Sillä uni on se vaihe, jossa sisuskalut puhdistuvat. Hormonitoiminnot ovat unitilassa erilaisia kuin hereillä. Noidankehä, jollei uneen pääse, ei puhdistuminen tapahdu. Sama lääke: vettä, maksa kuntoon, suolisto kuntoon ja uni tulee. Ruokarytmi kohdilleen...

6) Kun uneen ei pääse, ei keho eikä mieli saa tarvittua "päivitysajoa". Ajatus menee puuroiseksi. Kun suolisto on tulehduksessa, rapakunnossa, ei oma keho osaa enää tuottaa serotoniinia. Mielialaa kohentavaa hormonia. Se nimittäin tuotetaan siellä suolistossa! Mieli väsyy. Masentuu. Noidankehä.
Suoliston pinta kuntoon, omegat ja kalaöljyt kehiin. Mieliala kohenee, kun suolisto saa serotoniinituotannon kuntoon - ja viestit aivoihin asti...

7) Kun sisäinen aparaatti ei enää toimi, on aineenvaihdunta siinä tilassa, että ainesoasat eivät imeydy kunnolla. Tai tule enää kunnolla ulos! Sekin on tärkeää. Lisäksi kehon viestintä (vatsa-aivot) on vääristynyttä. Mieli pyytää makeaa, koska se on ainut hätäkeino pitää vireyttä yllä. (Valkoinen sokeri on muuten oopiumiin verrattavissa oleva koukuttaja...) Sokeri pois, tilalle vaikka stevia tai muu makeuttaja. Myös huonot hiilarit (kaikki valkoiset jauhot) pois..

8) Kun kehon kaksien aivojen (kyllä: näin ne tieteessäkin nykyään luokitellaan) välinen viestintä on häiriintynyttä tai puutteellista, vatsan aivot (suolisto) tulehtuneessa tilassa, latvan aivot (pää) myös sekavat. Kaikenlaista outoa tulee mieleen. Tai sitten ei tahdo jaksaa ajatella lainkaan. Mieli on häiriintynyt. Mieli sairastuu. Kuntoonhoitamisessa kannattaa tarkistaa koko "ketju": suolisto kuntoon, hyvälaatuista ravintoa, ruokarytmi ja unirytmi...

Tässä noidankehässä minä elin vuosia. 1-8 oli kaiken aikaa yhteydessä. Kaikki kaikkeen. Tajuamattani. Korjausliike oli itseasiassa se, että tajusin tuon ympyrän. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aloin puhdistaa suolistoani. Syömällä. SYÖMÄLLÄ OIKEIN. Oikeina aikoina. Riittävästi ravinteita, ei höttöä. Myös kehon tarvitsemia lisäaineita, sillä nykyravinto saattaa olla jo heikonlaista...

Joogan myötä olen saanut tutustua myös niin huipputyyppeihin. Elämä on naurua täynnä.
Kuten tässäkin (mä olen kuvassa keskellä muuten flunssassa ja naurattaa silti) viime kesänä Raumalla.
Vieläköhän meillä polut kohtaa Iran ja Sarin kanssa, nähtäväksi jää..?


Onneksi kohtasin joogan. Ja tuon ravintoympyrän. Muuten en istuisi tässä.
Mitä sinun pitäisi kohdata?
Mietipä sitä - ja minut saa avukseen kyllä! Saa siis olla yhteydessä...

En ole lääkäri, en ole virallinen funktionaalinen ravintotieteen expertti (vielä...).

Olen joogi, olen yrittäjä, olen FBO ja opiskelen fysioterapiaa.
Olen 51 vuotias, onnellinen ja naurua täynnä. OLEN TERVE!






3 kommenttia:

  1. Kiitos Maarit tästä kirjoituksestasi! Koskettava tarina, jonka jokaisen elämän "suorittajan" pitäisi lukea. Se auttoi minua vihdoinkin tajuamaan tiettyjä asioita, jotka nyt oikeastaan tuntuvat ihan itsestään selviltä... Jonkun piti vaan vähän ravistaa olkapäästä ja saada minut tajuamaan ne :)

    VastaaPoista
  2. Kiva jos herätteli - ja kenenkään ei ole syytä päästää tai joutua noin huonoon oloon kuin mulle kävi.

    VastaaPoista
  3. Kiva jos herätteli - ja kenenkään ei ole syytä päästää tai joutua noin huonoon oloon kuin mulle kävi.

    VastaaPoista